keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Ensimmainen viikko Sao Paolossa

Hellurei ja hellat tunteet,

noniin ajattelin aloittaa blogin kirjottamisen jotta joskus vanhana ukkona on nauramista mun saadoille, kyseista koneesta puuttaa suomalaisia kirjaimia joten ne on korjattu tyylilla. Pisteet ja pilkut sun muut mun aidinkielen taidoilla varmaan menee aika pain hanuria, joten alkaa ottako vakavasti.

Itse asiaan, ensimmainen viikko alkaa olemaan takana, lahto tapahtu helsingista 28.1.2009 Helsinki-Vantaa lentokentalta josta lensin ensin Lontooseen, kyseissa paikassa muutaman tunnin odottelu ja safkaa naaamarii, muutama lehti mukaan, vaha juomista ja pahkinoita. Ma en todellakaan ole mikaan lentamisen fani joten jouduin hiukan helpottamaan oloani muutamalla punaviini lasilla. Kummallista, mutta totta olo parani huomattavasti ja jopas lentaminen olikin kivaa ja niin taisi olla myos mun naapuri matkustajillakin. Herasin 8 tunnin sammumisen jalkeen, en siis ollut aivan naamat vaan myos todella vasynyt, eteeni oli ilmestynyt pieni puollo punaviinia ja vierus toveri hymyssa suin sano "Drink still you can" no eihan hyvaa tavaraa voi heittaa hukkaan joten huitasin sen melkeen huikalla naamaan ja lentaminen oli taas mukavaa. Laskeutuminen Sao Paoloon sujui erittain mallikaasti ja helpotus alkoi tuntua koko kropassa, talla tarkotan armotonta kusihataa. Missaan ei nay vessaa ja hirveet jonot joka paikkaan. Hetken odottelun jalkeen oli mun vuoro passi tarkastukseen, neiti hymyili erittain ilosena ja soperas mulle jotain erittain vieresta kielta (tod.nak portugalia) muutaman sanan olin opetellut portugalia ja vastasin jokaiseen kysymykseen (Si, kylla suomeksi). Hyvin meni paasin samantien jatkamaan matkaa vaikka ei mitaan hajua mista muija oli puhunu. Ensimmainen ongelma meinasi tulla eteen laukkujen kanssa, lahettelin Fabiolle ja Villelle viesteja etta odottelen yhta laukkua, kas kummaa kaikkien muiden laukut oli tullut, mutta mun ei nay missaan. Pieni ressi meinas ruveta iskemaan kunnes huomasin jonkun miesten kattelevan jotain laukkuja ja nain etta se oli mun, paassa rupes jo pyorimaan ajatukset etta joku on laittanu kilon kokaainia mun kassii ja siella ne penkoo sita (huumoria). Laukun kun olin mukaani saanut ilman sen kummempia ongelmia tuli toinen pulma vastaan. Villea ja Fabiota ei nay missaan, omalla puhelimella ei pysty soittamaan. Paatin ratkoa asian kysymalla ja nayttamalla kansainvalisia kasimerkkeja ja homma rupes rullaan kunnes menin soittamaan. Jees, sain Fabion ja Ville kiinni ja rupesin tarkistamaan kamoja, ensimmaiseks huomasin etta olin kadottanu vaan mun lompakon (ihan pieni flashback viime kesan Las Vegasin matkalta jossa kadotin lompakon ja puhelimen). Olo koheni huomattavasti kun huomasin ottaaneeni alitajuntaisesti visa electronin ja passin pois, tiedan olevani erittain taitava havittamaan tavaroita. Kaikesta kurjuudesta huolimatta loysin Villen ja Fabion josta matka jatku sitten kampille.


Matka kampille oli erittain antoisa, hienot maisemat ja ensimmainen kunnon kosketus Brasialaiseen liikenteeseen, suomalaisille kyseinen ajo kultturii on varmasti yhta hatkahdyttava shokki kun 9|11 jenkeille, meno oli todella sen mukaista. Toottia kaytetaan, vauhti ja kaistanvaihdot oli suoraan jostain pelista. Ville siina tokaski etta taalla kuolee joka paiva ainakin yksi ihminen moottoripyora onnettomuudessa ilman etta paasee edes sairaalaan, tieda monta niita sitten kaiken kaikkiaan putoo, se tieto riittikin mulle. Ei tarvii todellakaan hyppaan rattiin taalla, vaikka hyvana ajomiehena itseani pidan.

Saavuttiin Fabion kampille, taalla ei todellakaan tee abloy lukkoja. 3 ovea portteineen ja jokaiseen eri avain ja jokaisessa lukko kiinni oikein tai vaarin pain. Siina meni hetki reenatessa, meinasin jo luovuttaa silla taalla tuskin myos kaytetaan lukkorasvaa. Fabion ovet kun sain auki hammastyin jopa miten hieno kamppa tuli vastaan. Siella on 3 huonetta + olohuone + keittio + vessa. Meikan huone oli hieman viella kesken ilman sankya, sanky saapu muuten 5 paivaa sitten ja eika ole viellakaan kassassa (siita myohemmin lisaa). Jaakaappi ei skulannu, mutta muuten puitteet oli kunnossa. Fabio sanoki samana paiva etta ensi viikon maanantaina kaikki on kondiksessa, tanaan on keskiviikko ilta ja kaikki ei oo kondiksessa. Brassit ei paljo ressaa, eika pida kiiretta, aikataulut kusee niin vahvasti etta niista ei kannata edes valittaa, tapaamiset voivat heittaa 15min - moneen tuntiin ja joskus ei tulla ollenkaan. Helppoa silla kun kaikki tekee samaa niin ei mitaan valia :) Saman katon alla asuu mina, fabio ja matheus. Fabio on siis henkilo keta on myos kaynyt suomessa treenamassa Demian Maian kanssa, keta on meidan Master taalla niin kun paikalliset sanoo. Paikallinen stara kuka alkaa myos olemaan mailmalla yksi kuumimmista nimista (MMA:ssa) mies on brasialaisessa ju-jutsussa monin kertanen mailmanmestari, mukaan lukien lukkopainin. Matheus on myos erittain kovan luokan jujutsuka ja MMA sankari, erittain mukava mies, harskilla huumorilla varustettuna. Matheus ei muuten sitten osaa montaa sanaa englantia. Eli erittain hyvassa seurassa olen.

Paiva oli pikkusen pilvinen jos muistan oikein lampomittari naytti +28 ja hitusen kosteeta oli. Suomalaisen ilmaston kautta tanne niin eron huomasi suht koht helposti, nousit kaks rappusta rupes hiki virtaa. Nestetta tulee juotua paljon, yhtaan kaljaa enka muutakaan ole juono. Tana viikonloppuna tulee varmasti siihen pieni muutos, meikan synttarit on ja tulee 26 mittariin, nehan on vaan numeroita. Tata naamaan ei uskois niin vanhaks, onneksi. Ensimmaiset reenit tuli vedettya jo samana iltana, paikallinen taso varsinkin Demianin salilla ei tullu yllatyksena, taso on todella kova, mutta siita huolimatta ekat painit meni erittain mukavasti, siihen nahden mita tassa on tullu harjoteltua viime kesasta saakka, sen takia tanne tultiikin. Katotaan mihin mies pystyy kunnon reenamisella, usko on vahva on ollu aina ja tulee olemaan. Siita sitten Adrianon kampille missa asuu suomalinen Ville (meidan salilta suomesta), Jonny Canadalainen, Rafi tulevaisuuden lupaus BJJ:ssa 19 vuotias jannu erittain kova tasonen ja Adriano keta on talla hetkella Portugalissa.

Aikaa on tullu kulutettua tutustumalla muutamaan ostoskeskukseen, tahan lahi ymparistoon ja tietysti Demianin saliin. Reenattu ollaan joka paiva jonain paivana parikin kertaa, pitais alottaa iisisti ettei veda heti itteensa ihan piippuun. Tana aamuna kun herasin, olo oli kuin uhrilampaista heranny,
aivoja ei ollut ollenkaan, jarjesta puhumattakaan, joten tanaan vali paiva ja viella varmaan huomennakin. Kaytiin tossa maantaina tutustumassa Matheuksen kanssa taalla kovan luokan personal traineriin Studio Personaliin, valmentaa paikallisia staroja, olikin erittain antosa kokemus ja perse ollu kipee sen jalkee 2 paivaa, ei reika vaan pakarat. Treeni oli erittain rankka ja illalla viella kunnon painit paalle. Soppa oli valmis.

Eilen oli yks matkan tahan astisista kokemuksista hienoimpia, istuttiin Matheuksen kanssa kahdestaan kampilla, katottiin Pridea telkkarista (Vapaaottelua), ma en osaa portugalia ja matheus ei englantia. Molemilla sanakirjat kadessa, aina kun toinen halus sanoo jotain siihen meni about 5min, hyvin me vedettiin repeiltiin toisillemme ihan huolella. Taalla muuten tulee opeteltua paikallista kielta mika on hienoa niin ihan vakasin.

Lamminta piisaa ja brunaa tullu otettu aika heikosti, mutta siita tuskin tulee pula. Viikonloppuna lahetaan pienelle matkalle noin tunnin ajomatkan paaha Fabion perheen luo, missa aija on jarjestany jotain pienta kekkeria mun synttareiden kunniaks. Kiva paikka kuulemma ja siella ihmiset puhuu jonkun verran englantiakin. Tukkaki lahti pois, vaikka vannoin muutama vuos sitten etta se ei lahe enaa koskaan, toisin kavi. Ei haittaa silla naytan erittain komeelta niin kun yleensakkin. Tassa tan hetken tunnelmat, asiat tiivissa muodossa matka on ollut todella mukava. Kirjottelen lisaa taas kun tulen takas Sao Paoloon viikonlopun reissun jalkee, kerrottavaa riittaa aivan varmasti mun kokemusten mukaan. Kokeilen aina sillon tallon raapustaa tanne jotain. CIAO!

Loppuun pieni kevennys, tanaan oli lepo paiva ja suht lammin, tanaan sai iltaan menessa jo pikkusen varia pintaan, kyseinen patka on viella aamusta, jannut loys Tazerin taalta kampasta, ma paatin sitten kokeilla sita omaan jalkaa ja Ville halus kuvata sen niin tassa, nauttikaa!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Website counter