Hellurei ja hellat tunteet!

Noniin, siita onkin hetken aikaa kulahtanut kun olen tanne jotain raapustellu. Joten tanaan tulee jonkin verran uutta matskua.

Mennaa hetkeksi ajassa taaksepain. Eli launtaina 7.2.2008 oli meikalaisen synttarit, bileet alko kun herasin Adrianon kampilta treenilla ja syodessa. En pitanyt mitaan erikoista kiiretta palatakseni Fabion luokse josta han lupasi minut koukata mukaan Sao jose dos Camposiin. Aikasemmin kun on tullut mainittua niin aikataulut heittaa taalla aika helvetisti, hetken odottelun jalkeen lahin hiihtamaan takas kampille, aina sama ongelma vastassa, ne helvetin lukot mitka on joko vaarin pain tai jumissa. Jalleen kerran kun paasin ensimmaisesta ovesta sisaan niin seuraavan lukko ei toiminut, sita hetken rempatessa ja kiroillessa, paan ylapuolelta kuuluu jotain erittain kaunista, 70 vuotiaan rookia polttavan mamman aani ja kaikessa kauneudessaan tukka laitettuna meikat naamalla ilmaisi haluatko etta avaan oven, tai ainakin nain ma sen kasitin. Siihen taas tutut virret Si ja homma rupesi toimimaan. Kun paasin kampille oli aika laittaa aija kisakuntoon, eli suihkuun. Olin pienelle varauksella liikenteessa, Fabio heitti mulle viella edellisena iltana etta han tulee 12 aikaa paivalla himaan, jos et ole paikalla niin ma odottelen sua. Bullshit, ma tiesin ja olin varautunut siihen, otin skidit nokoset....laitoin viella heratyskellon paalle 1 tunnin paahan jos se nyt tunnin myohastyy niin ei paha, kerkeen viella laittaa kamat siina kasaan. No ma herasin tunnin paasta ja Fabiosta ei ole kuulunut sieluakaan, alkoi jotenki olemaan semmonen fiilis saapuko aija ollenkaan. 4 tunnin paasta sovitusta aikataulusta Fabio ilmaantuu sisaan jonkun boonan kanssa hieno smiley paalla, PARABENS AKI oli ensimmaiset sanat mita kuulin (ONNEA AKI). Hetken saatelyn jalkeen, kysasin Fabiolta mikas meininki, joko lahetaan matkaan? Fabio siihen joo, mutta ensin mennaan tsiigaa kahden Sao Paulolaisen fudis jengin kohtaamista paikalliselle stadionille. Yllari oli erittain kiva siihen saakka kunnes tajusin mihin olen oikeasti menossa, mua ei oikeesti kiinnosta vit*ukaan fudis, mutta talla kertaa en voinu vastustaa ajatusta.


Taalla Brasiliassa jokaisella ihmisella on oma fudis jenginsa mita ne kannattaa, ihan sama kenelta kysyy taksilta, poliisilta, spurgulta...koiralta, u name it! Eli voitte kuvitella minkalainen kulttuuri taalla vallitsee urheilussa. Yksi syy minka takia myos arvostan Brasiliaa, niin urheilijat on taalla erittain suosittuja ja heita arvostetaan, mita Suomessa on aivan liian vahan. Taalla kun on myos paljon koyhyytta niin yksi hyva syy paasta pakoon kyseista kohtaloa on urheilu, talla hetkella uskon jalkapallolla olevan suurin sija. Paikallasia katuja kun kiertelee niin ei ihan alyttomasti vaihtoehtoja loydy jos ei ole varakkaasta perheesta, minulle yllatyksena tuli kun saavuin Brasseihin niin tajusin BJJ:n olevan hieman varakkaampien laji taalla. Meidankin salilla yli puolet on lakimiehia, tuomareita ja poliiseja, eli Aki ihan mita tahansa teetkin ala SEKOILE.
Lahettiin Fabion autolla kohti stadionia ja parkeerattiin se muutamien kilometrien paahan josta otettiin taksi. Musiikki pauhasi korvissa ja ajatukset tulevasta olivat hetkittain aika sekavat, adrealiini pauhasi ja hyva mieli alko villitsemaan koko aijaa. Nappien alta alkoi kuulumaan alyttomat kannustus huudot ja oltiin edelleen aika kauakana stadionista. Taksi mies jatti meidat kavelymatkan paahan, josta alettiin tepastelemaan kohti stadionia. Vastaan tuli vain Corithiansin kannatajia kenen kotikulmilla oltiin, taytyy myontaa etta ainoana gringona kavelessa muiden sekopaitten joukossa hetkittain tuntui vaha yksinaiselta ja pelottavalta, mutta edelleen hyvassa mielessa, love it.
Liput ostettiin brassien tyyliin suoraan kadulta joltain heebolta, sopivasti loyty viella 3 lippua. Yhden lipun hinnaks tuli 50 RS (eli reilut 15 egee), lipun hinta tuli selvasti siita, etta paastiin istumaan vahan rauhallisempaan ja turvallisemalle alueelle nain ma ainakin ajattelin. Mulla ei todellakaan ollut edes hajua mita joukkuetta mennaan kannattamaan ennen kun Fabio astu ensimmaisen rappusen katsomoon Corithiansin peli paita paalla, sanat kuuluivat filha da puta, filha da puta (juuri sita itteensa)..kerkesin juuri kaantamaan paata, naapuri joukkueen kannattaja huuta naama punasena turpa kiinni aidassa, ei voinu kun hymyilla ja nayttaa peukkua takas. Onneksi meidan valissa oli melkeen 3 metria korkea aita ja helvetisti turvamiehia. Ei se yks jatka mitaan, mutta niita kun on tuhansia niin ei viitti jokaista laittaa yksitellen rautoihi. Fiilis oli kerrassaan aivan loistava, ei kaduta patkaakaan kokemus. Kuulemma Corithiansin kannattajat ovat brassien aanekkaimpia. Siita ei todellakaan jaany epaillysta, katsomossa pauhas 15-20 000 henkea, josta about 2000 oli vierasjoukkeen kannattajia ja sattumalta kaikki meidan vieressa. Peli meni aika tasasissa tunnelmissa, pienetkin filmaukset ja lahella olevat tilanteet huomattiin katsomossa, vaha turhanki tarkasti. Oma seuraaminen lahinna koostu mita kentan ulkopuolella tapahtuu, silmat kovana tiirailin joka mestaan nakyyko rahinaa, ei tarvinnu paljoa paata kaannella niin aina jossain tapahtu jotain. Pelia oli menny reilu puolet alkoi ihan armotan vesisade, jonka aikana tuli enemman vetta kun suomessa sataa vuoteen. Matsi pantiin poikki ja jengia ruvettiin tyhjentamaan stadionilta, huomatkaan nimenomaan tyhjentamaan...poliiseja ja vartioita tuli aivan alyttomasti pamppuineen. Suomessa ei tarvitse kuin sanoa etta bissen saa 4 euron sijaan 3,5 eurolla niin puolet stadionista katoaa kun pieru saharaan. Taalla homma on vaha toisin, ensin annetaan vieraitten maistaa mahdollisesti muutama nyrkin isku ja kaikkea muuta mita tulee mieleen. Ensin tyhjennettiin kotijoukkue pois, jonka jalkeen vieraat. Me todella istuttiin perheiden seassa, mutta sieltakin pikku skideista lahtien jengi soitti suuta ja melskas, ei kovin kauaa tarvinnut odotella niin oli ekat myllyt pystyssa ja mina tietysti sormi suussa kun lapsi karkkikaupassa, jee pidot sen kun paranee. Lahinna kannattajien ja poliisien kesken, poliiseilla oli pamppukasi aika herkessa. Elossa kumminki bileista selvittiin ja monta kokemusta rikkaampana.

Matsit kun oltiin maisteltu mentiin takas auton luokse ja heitettiin pikkusen murkinaa naamaan, ihan sama mita taalla muuten syo ulkona se on hiton hyvaa. Ma rakastan ruokaa ja ruoka rakastaa mua. Taalla pystyy syomaan erittain terveellisesti, niin kuin myos tein suomessa, ainut ero loytyy raaka-aineista ne on todella tuoreita taalla. Guarana Zeroa (paikallinen limu, light versiona, alyttoman HYVAA!) mukaan ja takaisin matkaan. Sao jose dos Camposiin on Sao Paulosta noin 1 tunnin ajo matka, ilta oli pimea joten maisemia ei tullut hirveasti nahtya. Perille kun paastiin kelasin etta kohta mennaa nukkumaan, nain ei kumminkaan ihan kaynytkaan vaan tavattiin Fabion ystavia ja ruvettiin viettamaan mun synttareita. Tarkoitus oli vetaa ilta aika kevyesti, mutta tunteella. Nainhan siina kavikin ja ilta oli todella onnistunut. Kaikki menee vaha enemman tai vahemman putkeen jos ei ole niin kovassa maistissa. Taalla kun ei kehtaa ihan perus suomi-kanneja vetaa, ainakaan viella. Klubilta sitten Fabion vanhempien luokse nukkumaan. Herasin about 13.00 paivalla joten jonkun nakoset yo unet tuli vedettya. Silmat kun olin kerinny avaamaan niin Fabio heittaa siihen, today Aki we party at the carneval. Kaikki inkkarit ei ollut kanootissa viella tohon aikaan, siihen taas tokasin et Si,Si. Fabio puhuu englantia hiukan ja rakentelee aika jannia lauseita joista ei ihan aina ota selvaa. Paiva meni muutaman oluen kera paikallisissa kapakoissa uusien tuttujen kanssa ja jengi hopotti samoista karnevaaleista koko paivan, onko nama kaikki aivan naamat vai onko vika mussa, eiks ne karnevaalit ole viikon paasta? Jengi alko pakkaa kamoja ja nostaa nokkaa kohti uusia koitoksia, mina kiltisti perassa muita seuraten ja paadyttiin siita ihan hillittomiin samba bileisiin kuuden aikaa illalla mitka kesti 5 tuntia, ei helvetti mika meno. Jengi tanssi ihan olan takaa, talla kertaa ei vedetty suomi-teknoo vaan taalla tanssitaan ihan oikeasti. Tiestysti mina ainoana turistina, kaupungissa mika on helsingin kokoinen, siis Brasilian mittakaavassa erittain pieni, niin ainut gringo ja haikasin tietysti koko mestan, komeudella ja kalpeudella. En muista koska viimeksi olisi tullut nautittua noin paljon bileista.
Seuraavana aamuna, heratys kuuden aikaa ja siita bussi-asemalle, Fabio on toissa ko. kaupungissa joten mina jatkoin bussilla takaisin Sao Pauloon. Hieman ehka jannitti, en viellakaan puhu portugalia, sanoja alkaa olemaan aika paljon, mutta se kun ei aina riita. Matka kesti vaha pidempaan kun autolla ja tuli nautittua aika paljon maisemista ja fiilisteltya muutenkin, siina tajusin ensimmaista kertaa todella olevani jossain aivan muualla kun suomessa, vaikka ikava suomea onkin monella tapaa niin tulen varmasti nauttimaan Brasseista.
Bussi kun vetasi laituriin ja oltiin Sao Paulon paassa oli aika etsia taksi, hetken etinnan jalkeen loysin taksin, kadessa 50 RS rahaa ja kotiosoite. Muutaman lauseen olin opetellut sanakirjasta jolla osasin neuvoa kyseisen herran asunnolle, jalleen kerran niin ainakin luulin. Tietysti siihen aikaa aamusta aivan alyttomat ruuhkat, meikalla visa electron ja vaha kateista. Taalla kun valimatkat ei ole yhden kaupungin sisalla valttamatta mitaan pienia. Matkan alussa rupesin jo kelailemaan etta tuskin kyseiset rypaleet mita kadessa on niin vie perille saakka, niinhan siina kavikin. Oli pakko ruveta kaivamaan puhelinta taskusta ja lahettamaan Fabiolle viestia ja rukoilla, toivoa etta han vastaa takaisin, meikalaisen puhelimella ei muuten taalla paljon soitella jostain kumman syysta. Hetken kuluttua puhelin soi ja se on Fabio, Aki i got your message, do u have a problem ? No problem niin kun paikalliset sanoo, jos olisit ystavallinen ja kertoisit herralle etta massit loppuu ihan just, mita ois jos kaytais automaatilla. Hetken puhuttelun jalkee kaikki selvisi aija sano etta massit riittanee perille saakka ja mittari kiinni. Onneksi ei kumminkaan noin helpolla paasty, aija ei loyda osoitetta ja mulla ei puhelimessa enaa puheaikaa, hahaa se olikin helppoa selittaa portugaliksi. Jollain ihmeen tapaa nayttamalla osoitetta, sanomalla aivan jotain paatonta loydettiin perille. Oon huomannu etta joudun taalla aivan uskomattomiin tilanteisiin, mutta selviin jokaisesta ilman sen kummempia kommervenkkeja.

Siina oli lahinna nyt muutamasta paivasta ja olikin aika paljon kerrottavaa, olisi paljon muutakin, mutta en kehtaa kaikkea kirjoittaa menee koko ilta. Viime viikko on menny treenatessa, syodessa ja nukkuessa. Normi paiva koostuu 1-3 reenista, 4-5 ateriasta ja 7-11h unista. Talla viikolla on hitusen ollu lamminta, tehtiin viisaasti ja lahettiin viereiseen puistoon pelaamaan korista ilman aurinko rasvaa talla pigmentilla, niinhan siina kavi, akbar otti sopivan punotuksen rusketuksen sijaan. En palanut onneksi pahasti, vaan vaha punotti ja siita selvittiin ottamalla lisaa brunaa seuraavana paivana. Tahan saakka tullut todella paljon tehtya kuntopiireja, rajahtavyytta ja muuta lihaskuntoon vaikuttavia treeneja. Talla viikolla tosin paastiin maistamaan paljon muutakin, fudista pelkastaan vasemmalla jalalla ja korista vasemmalla kadella. Kyseessa on siis tarkoitus harjotella kordinaatio kykya seka toimia yhta hyvin molemmilla puolilla. Ensi viikosta lahtien olisi tarkoitus jattaa kaikki lihas hommat hetkeks narikkaan ja vetaa himo ranni jujutsua pari kertaa paivassa 5 paivana viikossa, tosin tiedan etta reeneja varmaan tulee kertya vaha enemman viella. Nyt just ei tuu enaa mitaan mieleen oikeen mita kirjottais, tarkoitus olisi vaha useammin tanne raapustella jotta muistaisi kaiken. Taalla kun joka paiva tapahtuu jotain uutta niin on paljon kirjotettavaa. Terveiset kaikille, hyvaa yota ja kasille tyota.