Noniin, siita onkin hetken aikaa kulahtanut kun olen tanne jotain raapustellu. Joten tanaan tulee jonkin verran uutta matskua.
Mennaa hetkeksi ajassa taaksepain. Eli launtaina 7.2.2008 oli meikalaisen synttarit, bileet alko kun herasin Adrianon kampilta treenilla ja syodessa. En pitanyt mitaan erikoista kiiretta palatakseni Fabion luokse josta han lupasi minut koukata mukaan Sao jose dos Camposiin. Aikasemmin kun on tullut mainittua niin aikataulut heittaa taalla aika helvetisti, hetken odottelun jalkeen lahin hiihtamaan takas kampille, aina sama ongelma vastassa, ne helvetin lukot mitka on joko vaarin pain tai jumissa. Jalleen kerran kun paasin ensimmaisesta ovesta sisaan niin seuraavan lukko ei toiminut, sita hetken rempatessa ja kiroillessa, paan ylapuolelta kuuluu jotain erittain kaunista, 70 vuotiaan rookia polttavan mamman aani ja kaikessa kauneudessaan tukka laitettuna meikat naamalla ilmaisi haluatko etta avaan oven, tai ainakin nain ma sen kasitin. Siihen taas tutut virret Si ja homma rupesi toimimaan. Kun paasin kampille oli aika laittaa aija kisakuntoon, eli suihkuun. Olin pienelle varauksella liikenteessa, Fabio heitti mulle viella edellisena iltana etta han tulee 12 aikaa paivalla himaan, jos et ole paikalla niin ma odottelen sua. Bullshit, ma tiesin ja olin varautunut siihen, otin skidit nokoset....laitoin viella heratyskellon paalle 1 tunnin paahan jos se nyt tunnin myohastyy niin ei paha, kerkeen viella laittaa kamat siina kasaan. No ma herasin tunnin paasta ja Fabiosta ei ole kuulunut sieluakaan, alkoi jotenki olemaan semmonen fiilis saapuko aija ollenkaan. 4 tunnin paasta sovitusta aikataulusta Fabio ilmaantuu sisaan jonkun boonan kanssa hieno smiley paalla, PARABENS AKI oli ensimmaiset sanat mita kuulin (ONNEA AKI). Hetken saatelyn jalkeen, kysasin Fabiolta mikas meininki, joko lahetaan matkaan? Fabio siihen joo, mutta ensin mennaan tsiigaa kahden Sao Paulolaisen fudis jengin kohtaamista paikalliselle stadionille. Yllari oli erittain kiva siihen saakka kunnes tajusin mihin olen oikeasti menossa, mua ei oikeesti kiinnosta vit*ukaan fudis, mutta talla kertaa en voinu vastustaa ajatusta.
Taalla Brasiliassa jokaisella ihmisella on oma fudis jenginsa mita ne kannattaa, ihan sama kenelta kysyy taksilta, poliisilta, spurgulta...koiralta, u name it! Eli voitte kuvitella minkalainen kulttuuri taalla vallitsee urheilussa. Yksi syy minka takia myos arvostan Brasiliaa, niin urheilijat on taalla erittain suosittuja ja heita arvostetaan, mita Suomessa on aivan liian vahan. Taalla kun on myos paljon koyhyytta niin yksi hyva syy paasta pakoon kyseista kohtaloa on urheilu, talla hetkella uskon jalkapallolla olevan suurin sija. Paikallasia katuja kun kiertelee niin ei ihan alyttomasti vaihtoehtoja loydy jos ei ole varakkaasta perheesta, minulle yllatyksena tuli kun saavuin Brasseihin niin tajusin BJJ:n olevan hieman varakkaampien laji taalla. Meidankin salilla yli puolet on lakimiehia, tuomareita ja poliiseja, eli Aki ihan mita tahansa teetkin ala SEKOILE.
Lahettiin Fabion autolla kohti stadionia ja parkeerattiin se muutamien kilometrien paahan josta otettiin taksi. Musiikki pauhasi korvissa ja ajatukset tulevasta olivat hetkittain aika sekavat, adrealiini pauhasi ja hyva mieli alko villitsemaan koko aijaa. Nappien alta alkoi kuulumaan alyttomat kannustus huudot ja oltiin edelleen aika kauakana stadionista. Taksi mies jatti meidat kavelymatkan paahan, josta alettiin tepastelemaan kohti stadionia. Vastaan tuli vain Corithiansin kannatajia kenen kotikulmilla oltiin, taytyy myontaa etta ainoana gringona kavelessa muiden sekopaitten joukossa hetkittain tuntui vaha yksinaiselta ja pelottavalta, mutta edelleen hyvassa mielessa, love it.
Liput ostettiin brassien tyyliin suoraan kadulta joltain heebolta, sopivasti loyty viella 3 lippua. Yhden lipun hinnaks tuli 50 RS (eli reilut 15 egee), lipun hinta tuli selvasti siita, etta paastiin istumaan vahan rauhallisempaan ja turvallisemalle alueelle nain ma ainakin ajattelin. Mulla ei todellakaan ollut edes hajua mita joukkuetta mennaan kannattamaan ennen kun Fabio astu ensimmaisen rappusen katsomoon Corithiansin peli paita paalla, sanat kuuluivat filha da puta, filha da puta (juuri sita itteensa)..kerkesin juuri kaantamaan paata, naapuri joukkueen kannattaja huuta naama punasena turpa kiinni aidassa, ei voinu kun hymyilla ja nayttaa peukkua takas. Onneksi meidan valissa oli melkeen 3 metria korkea aita ja helvetisti turvamiehia. Ei se yks jatka mitaan, mutta niita kun on tuhansia niin ei viitti jokaista laittaa yksitellen rautoihi. Fiilis oli kerrassaan aivan loistava, ei kaduta patkaakaan kokemus. Kuulemma Corithiansin kannattajat ovat brassien aanekkaimpia. Siita ei todellakaan jaany epaillysta, katsomossa pauhas 15-20 000 henkea, josta about 2000 oli vierasjoukkeen kannattajia ja sattumalta kaikki meidan vieressa. Peli meni aika tasasissa tunnelmissa, pienetkin filmaukset ja lahella olevat tilanteet huomattiin katsomossa, vaha turhanki tarkasti. Oma seuraaminen lahinna koostu mita kentan ulkopuolella tapahtuu, silmat kovana tiirailin joka mestaan nakyyko rahinaa, ei tarvinnu paljoa paata kaannella niin aina jossain tapahtu jotain. Pelia oli menny reilu puolet alkoi ihan armotan vesisade, jonka aikana tuli enemman vetta kun suomessa sataa vuoteen. Matsi pantiin poikki ja jengia ruvettiin tyhjentamaan stadionilta, huomatkaan nimenomaan tyhjentamaan...poliiseja ja vartioita tuli aivan alyttomasti pamppuineen. Suomessa ei tarvitse kuin sanoa etta bissen saa 4 euron sijaan 3,5 eurolla niin puolet stadionista katoaa kun pieru saharaan. Taalla homma on vaha toisin, ensin annetaan vieraitten maistaa mahdollisesti muutama nyrkin isku ja kaikkea muuta mita tulee mieleen. Ensin tyhjennettiin kotijoukkue pois, jonka jalkeen vieraat. Me todella istuttiin perheiden seassa, mutta sieltakin pikku skideista lahtien jengi soitti suuta ja melskas, ei kovin kauaa tarvinnut odotella niin oli ekat myllyt pystyssa ja mina tietysti sormi suussa kun lapsi karkkikaupassa, jee pidot sen kun paranee. Lahinna kannattajien ja poliisien kesken, poliiseilla oli pamppukasi aika herkessa. Elossa kumminki bileista selvittiin ja monta kokemusta rikkaampana.
Matsit kun oltiin maisteltu mentiin takas auton luokse ja heitettiin pikkusen murkinaa naamaan, ihan sama mita taalla muuten syo ulkona se on hiton hyvaa. Ma rakastan ruokaa ja ruoka rakastaa mua. Taalla pystyy syomaan erittain terveellisesti, niin kuin myos tein suomessa, ainut ero loytyy raaka-aineista ne on todella tuoreita taalla. Guarana Zeroa (paikallinen limu, light versiona, alyttoman HYVAA!) mukaan ja takaisin matkaan. Sao jose dos Camposiin on Sao Paulosta noin 1 tunnin ajo matka, ilta oli pimea joten maisemia ei tullut hirveasti nahtya. Perille kun paastiin kelasin etta kohta mennaa nukkumaan, nain ei kumminkaan ihan kaynytkaan vaan tavattiin Fabion ystavia ja ruvettiin viettamaan mun synttareita. Tarkoitus oli vetaa ilta aika kevyesti, mutta tunteella. Nainhan siina kavikin ja ilta oli todella onnistunut. Kaikki menee vaha enemman tai vahemman putkeen jos ei ole niin kovassa maistissa. Taalla kun ei kehtaa ihan perus suomi-kanneja vetaa, ainakaan viella. Klubilta sitten Fabion vanhempien luokse nukkumaan. Herasin about 13.00 paivalla joten jonkun nakoset yo unet tuli vedettya. Silmat kun olin kerinny avaamaan niin Fabio heittaa siihen, today Aki we party at the carneval. Kaikki inkkarit ei ollut kanootissa viella tohon aikaan, siihen taas tokasin et Si,Si. Fabio puhuu englantia hiukan ja rakentelee aika jannia lauseita joista ei ihan aina ota selvaa. Paiva meni muutaman oluen kera paikallisissa kapakoissa uusien tuttujen kanssa ja jengi hopotti samoista karnevaaleista koko paivan, onko nama kaikki aivan naamat vai onko vika mussa, eiks ne karnevaalit ole viikon paasta? Jengi alko pakkaa kamoja ja nostaa nokkaa kohti uusia koitoksia, mina kiltisti perassa muita seuraten ja paadyttiin siita ihan hillittomiin samba bileisiin kuuden aikaa illalla mitka kesti 5 tuntia, ei helvetti mika meno. Jengi tanssi ihan olan takaa, talla kertaa ei vedetty suomi-teknoo vaan taalla tanssitaan ihan oikeasti. Tiestysti mina ainoana turistina, kaupungissa mika on helsingin kokoinen, siis Brasilian mittakaavassa erittain pieni, niin ainut gringo ja haikasin tietysti koko mestan, komeudella ja kalpeudella. En muista koska viimeksi olisi tullut nautittua noin paljon bileista.
Seuraavana aamuna, heratys kuuden aikaa ja siita bussi-asemalle, Fabio on toissa ko. kaupungissa joten mina jatkoin bussilla takaisin Sao Pauloon. Hieman ehka jannitti, en viellakaan puhu portugalia, sanoja alkaa olemaan aika paljon, mutta se kun ei aina riita. Matka kesti vaha pidempaan kun autolla ja tuli nautittua aika paljon maisemista ja fiilisteltya muutenkin, siina tajusin ensimmaista kertaa todella olevani jossain aivan muualla kun suomessa, vaikka ikava suomea onkin monella tapaa niin tulen varmasti nauttimaan Brasseista.
Bussi kun vetasi laituriin ja oltiin Sao Paulon paassa oli aika etsia taksi, hetken etinnan jalkeen loysin taksin, kadessa 50 RS rahaa ja kotiosoite. Muutaman lauseen olin opetellut sanakirjasta jolla osasin neuvoa kyseisen herran asunnolle, jalleen kerran niin ainakin luulin. Tietysti siihen aikaa aamusta aivan alyttomat ruuhkat, meikalla visa electron ja vaha kateista. Taalla kun valimatkat ei ole yhden kaupungin sisalla valttamatta mitaan pienia. Matkan alussa rupesin jo kelailemaan etta tuskin kyseiset rypaleet mita kadessa on niin vie perille saakka, niinhan siina kavikin. Oli pakko ruveta kaivamaan puhelinta taskusta ja lahettamaan Fabiolle viestia ja rukoilla, toivoa etta han vastaa takaisin, meikalaisen puhelimella ei muuten taalla paljon soitella jostain kumman syysta. Hetken kuluttua puhelin soi ja se on Fabio, Aki i got your message, do u have a problem ? No problem niin kun paikalliset sanoo, jos olisit ystavallinen ja kertoisit herralle etta massit loppuu ihan just, mita ois jos kaytais automaatilla. Hetken puhuttelun jalkee kaikki selvisi aija sano etta massit riittanee perille saakka ja mittari kiinni. Onneksi ei kumminkaan noin helpolla paasty, aija ei loyda osoitetta ja mulla ei puhelimessa enaa puheaikaa, hahaa se olikin helppoa selittaa portugaliksi. Jollain ihmeen tapaa nayttamalla osoitetta, sanomalla aivan jotain paatonta loydettiin perille. Oon huomannu etta joudun taalla aivan uskomattomiin tilanteisiin, mutta selviin jokaisesta ilman sen kummempia kommervenkkeja.
Siina oli lahinna nyt muutamasta paivasta ja olikin aika paljon kerrottavaa, olisi paljon muutakin, mutta en kehtaa kaikkea kirjoittaa menee koko ilta. Viime viikko on menny treenatessa, syodessa ja nukkuessa. Normi paiva koostuu 1-3 reenista, 4-5 ateriasta ja 7-11h unista. Talla viikolla on hitusen ollu lamminta, tehtiin viisaasti ja lahettiin viereiseen puistoon pelaamaan korista ilman aurinko rasvaa talla pigmentilla, niinhan siina kavi, akbar otti sopivan punotuksen rusketuksen sijaan. En palanut onneksi pahasti, vaan vaha punotti ja siita selvittiin ottamalla lisaa brunaa seuraavana paivana. Tahan saakka tullut todella paljon tehtya kuntopiireja, rajahtavyytta ja muuta lihaskuntoon vaikuttavia treeneja. Talla viikolla tosin paastiin maistamaan paljon muutakin, fudista pelkastaan vasemmalla jalalla ja korista vasemmalla kadella. Kyseessa on siis tarkoitus harjotella kordinaatio kykya seka toimia yhta hyvin molemmilla puolilla. Ensi viikosta lahtien olisi tarkoitus jattaa kaikki lihas hommat hetkeks narikkaan ja vetaa himo ranni jujutsua pari kertaa paivassa 5 paivana viikossa, tosin tiedan etta reeneja varmaan tulee kertya vaha enemman viella. Nyt just ei tuu enaa mitaan mieleen oikeen mita kirjottais, tarkoitus olisi vaha useammin tanne raapustella jotta muistaisi kaiken. Taalla kun joka paiva tapahtuu jotain uutta niin on paljon kirjotettavaa. Terveiset kaikille, hyvaa yota ja kasille tyota.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Ensimmainen viikko Sao Paolossa
Hellurei ja hellat tunteet,
noniin ajattelin aloittaa blogin kirjottamisen jotta joskus vanhana ukkona on nauramista mun saadoille, kyseista koneesta puuttaa suomalaisia kirjaimia joten ne on korjattu tyylilla. Pisteet ja pilkut sun muut mun aidinkielen taidoilla varmaan menee aika pain hanuria, joten alkaa ottako vakavasti.
Itse asiaan, ensimmainen viikko alkaa olemaan takana, lahto tapahtu helsingista 28.1.2009 Helsinki-Vantaa lentokentalta josta lensin ensin Lontooseen, kyseissa paikassa muutaman tunnin odottelu ja safkaa naaamarii, muutama lehti mukaan, vaha juomista ja pahkinoita. Ma en todellakaan ole mikaan lentamisen fani joten jouduin hiukan helpottamaan oloani muutamalla punaviini lasilla. Kummallista, mutta totta olo parani huomattavasti ja jopas lentaminen olikin kivaa ja niin taisi olla myos mun naapuri matkustajillakin. Herasin 8 tunnin sammumisen jalkeen, en siis ollut aivan naamat vaan myos todella vasynyt, eteeni oli ilmestynyt pieni puollo punaviinia ja vierus toveri hymyssa suin sano "Drink still you can" no eihan hyvaa tavaraa voi heittaa hukkaan joten huitasin sen melkeen huikalla naamaan ja lentaminen oli taas mukavaa. Laskeutuminen Sao Paoloon sujui erittain mallikaasti ja helpotus alkoi tuntua koko kropassa, talla tarkotan armotonta kusihataa. Missaan ei nay vessaa ja hirveet jonot joka paikkaan. Hetken odottelun jalkeen oli mun vuoro passi tarkastukseen, neiti hymyili erittain ilosena ja soperas mulle jotain erittain vieresta kielta (tod.nak portugalia) muutaman sanan olin opetellut portugalia ja vastasin jokaiseen kysymykseen (Si, kylla suomeksi). Hyvin meni paasin samantien jatkamaan matkaa vaikka ei mitaan hajua mista muija oli puhunu. Ensimmainen ongelma meinasi tulla eteen laukkujen kanssa, lahettelin Fabiolle ja Villelle viesteja etta odottelen yhta laukkua, kas kummaa kaikkien muiden laukut oli tullut, mutta mun ei nay missaan. Pieni ressi meinas ruveta iskemaan kunnes huomasin jonkun miesten kattelevan jotain laukkuja ja nain etta se oli mun, paassa rupes jo pyorimaan ajatukset etta joku on laittanu kilon kokaainia mun kassii ja siella ne penkoo sita (huumoria). Laukun kun olin mukaani saanut ilman sen kummempia ongelmia tuli toinen pulma vastaan. Villea ja Fabiota ei nay missaan, omalla puhelimella ei pysty soittamaan. Paatin ratkoa asian kysymalla ja nayttamalla kansainvalisia kasimerkkeja ja homma rupes rullaan kunnes menin soittamaan. Jees, sain Fabion ja Ville kiinni ja rupesin tarkistamaan kamoja, ensimmaiseks huomasin etta olin kadottanu vaan mun lompakon (ihan pieni flashback viime kesan Las Vegasin matkalta jossa kadotin lompakon ja puhelimen). Olo koheni huomattavasti kun huomasin ottaaneeni alitajuntaisesti visa electronin ja passin pois, tiedan olevani erittain taitava havittamaan tavaroita. Kaikesta kurjuudesta huolimatta loysin Villen ja Fabion josta matka jatku sitten kampille.
Matka kampille oli erittain antoisa, hienot maisemat ja ensimmainen kunnon kosketus Brasialaiseen liikenteeseen, suomalaisille kyseinen ajo kultturii on varmasti yhta hatkahdyttava shokki kun 9|11 jenkeille, meno oli todella sen mukaista. Toottia kaytetaan, vauhti ja kaistanvaihdot oli suoraan jostain pelista. Ville siina tokaski etta taalla kuolee joka paiva ainakin yksi ihminen moottoripyora onnettomuudessa ilman etta paasee edes sairaalaan, tieda monta niita sitten kaiken kaikkiaan putoo, se tieto riittikin mulle. Ei tarvii todellakaan hyppaan rattiin taalla, vaikka hyvana ajomiehena itseani pidan.
Saavuttiin Fabion kampille, taalla ei todellakaan tee abloy lukkoja. 3 ovea portteineen ja jokaiseen eri avain ja jokaisessa lukko kiinni oikein tai vaarin pain. Siina meni hetki reenatessa, meinasin jo luovuttaa silla taalla tuskin myos kaytetaan lukkorasvaa. Fabion ovet kun sain auki hammastyin jopa miten hieno kamppa tuli vastaan. Siella on 3 huonetta + olohuone + keittio + vessa. Meikan huone oli hieman viella kesken ilman sankya, sanky saapu muuten 5 paivaa sitten ja eika ole viellakaan kassassa (siita myohemmin lisaa). Jaakaappi ei skulannu, mutta muuten puitteet oli kunnossa. Fabio sanoki samana paiva etta ensi viikon maanantaina kaikki on kondiksessa, tanaan on keskiviikko ilta ja kaikki ei oo kondiksessa. Brassit ei paljo ressaa, eika pida kiiretta, aikataulut kusee niin vahvasti etta niista ei kannata edes valittaa, tapaamiset voivat heittaa 15min - moneen tuntiin ja joskus ei tulla ollenkaan. Helppoa silla kun kaikki tekee samaa niin ei mitaan valia :) Saman katon alla asuu mina, fabio ja matheus. Fabio on siis henkilo keta on myos kaynyt suomessa treenamassa Demian Maian kanssa, keta on meidan Master taalla niin kun paikalliset sanoo. Paikallinen stara kuka alkaa myos olemaan mailmalla yksi kuumimmista nimista (MMA:ssa) mies on brasialaisessa ju-jutsussa monin kertanen mailmanmestari, mukaan lukien lukkopainin. Matheus on myos erittain kovan luokan jujutsuka ja MMA sankari, erittain mukava mies, harskilla huumorilla varustettuna. Matheus ei muuten sitten osaa montaa sanaa englantia. Eli erittain hyvassa seurassa olen.
Paiva oli pikkusen pilvinen jos muistan oikein lampomittari naytti +28 ja hitusen kosteeta oli. Suomalaisen ilmaston kautta tanne niin eron huomasi suht koht helposti, nousit kaks rappusta rupes hiki virtaa. Nestetta tulee juotua paljon, yhtaan kaljaa enka muutakaan ole juono. Tana viikonloppuna tulee varmasti siihen pieni muutos, meikan synttarit on ja tulee 26 mittariin, nehan on vaan numeroita. Tata naamaan ei uskois niin vanhaks, onneksi. Ensimmaiset reenit tuli vedettya jo samana iltana, paikallinen taso varsinkin Demianin salilla ei tullu yllatyksena, taso on todella kova, mutta siita huolimatta ekat painit meni erittain mukavasti, siihen nahden mita tassa on tullu harjoteltua viime kesasta saakka, sen takia tanne tultiikin. Katotaan mihin mies pystyy kunnon reenamisella, usko on vahva on ollu aina ja tulee olemaan. Siita sitten Adrianon kampille missa asuu suomalinen Ville (meidan salilta suomesta), Jonny Canadalainen, Rafi tulevaisuuden lupaus BJJ:ssa 19 vuotias jannu erittain kova tasonen ja Adriano keta on talla hetkella Portugalissa.
Aikaa on tullu kulutettua tutustumalla muutamaan ostoskeskukseen, tahan lahi ymparistoon ja tietysti Demianin saliin. Reenattu ollaan joka paiva jonain paivana parikin kertaa, pitais alottaa iisisti ettei veda heti itteensa ihan piippuun. Tana aamuna kun herasin, olo oli kuin uhrilampaista heranny,
aivoja ei ollut ollenkaan, jarjesta puhumattakaan, joten tanaan vali paiva ja viella varmaan huomennakin. Kaytiin tossa maantaina tutustumassa Matheuksen kanssa taalla kovan luokan personal traineriin Studio Personaliin, valmentaa paikallisia staroja, olikin erittain antosa kokemus ja perse ollu kipee sen jalkee 2 paivaa, ei reika vaan pakarat. Treeni oli erittain rankka ja illalla viella kunnon painit paalle. Soppa oli valmis.
Eilen oli yks matkan tahan astisista kokemuksista hienoimpia, istuttiin Matheuksen kanssa kahdestaan kampilla, katottiin Pridea telkkarista (Vapaaottelua), ma en osaa portugalia ja matheus ei englantia. Molemilla sanakirjat kadessa, aina kun toinen halus sanoo jotain siihen meni about 5min, hyvin me vedettiin repeiltiin toisillemme ihan huolella. Taalla muuten tulee opeteltua paikallista kielta mika on hienoa niin ihan vakasin.
Lamminta piisaa ja brunaa tullu otettu aika heikosti, mutta siita tuskin tulee pula. Viikonloppuna lahetaan pienelle matkalle noin tunnin ajomatkan paaha Fabion perheen luo, missa aija on jarjestany jotain pienta kekkeria mun synttareiden kunniaks. Kiva paikka kuulemma ja siella ihmiset puhuu jonkun verran englantiakin. Tukkaki lahti pois, vaikka vannoin muutama vuos sitten etta se ei lahe enaa koskaan, toisin kavi. Ei haittaa silla naytan erittain komeelta niin kun yleensakkin. Tassa tan hetken tunnelmat, asiat tiivissa muodossa matka on ollut todella mukava. Kirjottelen lisaa taas kun tulen takas Sao Paoloon viikonlopun reissun jalkee, kerrottavaa riittaa aivan varmasti mun kokemusten mukaan. Kokeilen aina sillon tallon raapustaa tanne jotain. CIAO!
Loppuun pieni kevennys, tanaan oli lepo paiva ja suht lammin, tanaan sai iltaan menessa jo pikkusen varia pintaan, kyseinen patka on viella aamusta, jannut loys Tazerin taalta kampasta, ma paatin sitten kokeilla sita omaan jalkaa ja Ville halus kuvata sen niin tassa, nauttikaa!
noniin ajattelin aloittaa blogin kirjottamisen jotta joskus vanhana ukkona on nauramista mun saadoille, kyseista koneesta puuttaa suomalaisia kirjaimia joten ne on korjattu tyylilla. Pisteet ja pilkut sun muut mun aidinkielen taidoilla varmaan menee aika pain hanuria, joten alkaa ottako vakavasti.
Itse asiaan, ensimmainen viikko alkaa olemaan takana, lahto tapahtu helsingista 28.1.2009 Helsinki-Vantaa lentokentalta josta lensin ensin Lontooseen, kyseissa paikassa muutaman tunnin odottelu ja safkaa naaamarii, muutama lehti mukaan, vaha juomista ja pahkinoita. Ma en todellakaan ole mikaan lentamisen fani joten jouduin hiukan helpottamaan oloani muutamalla punaviini lasilla. Kummallista, mutta totta olo parani huomattavasti ja jopas lentaminen olikin kivaa ja niin taisi olla myos mun naapuri matkustajillakin. Herasin 8 tunnin sammumisen jalkeen, en siis ollut aivan naamat vaan myos todella vasynyt, eteeni oli ilmestynyt pieni puollo punaviinia ja vierus toveri hymyssa suin sano "Drink still you can" no eihan hyvaa tavaraa voi heittaa hukkaan joten huitasin sen melkeen huikalla naamaan ja lentaminen oli taas mukavaa. Laskeutuminen Sao Paoloon sujui erittain mallikaasti ja helpotus alkoi tuntua koko kropassa, talla tarkotan armotonta kusihataa. Missaan ei nay vessaa ja hirveet jonot joka paikkaan. Hetken odottelun jalkeen oli mun vuoro passi tarkastukseen, neiti hymyili erittain ilosena ja soperas mulle jotain erittain vieresta kielta (tod.nak portugalia) muutaman sanan olin opetellut portugalia ja vastasin jokaiseen kysymykseen (Si, kylla suomeksi). Hyvin meni paasin samantien jatkamaan matkaa vaikka ei mitaan hajua mista muija oli puhunu. Ensimmainen ongelma meinasi tulla eteen laukkujen kanssa, lahettelin Fabiolle ja Villelle viesteja etta odottelen yhta laukkua, kas kummaa kaikkien muiden laukut oli tullut, mutta mun ei nay missaan. Pieni ressi meinas ruveta iskemaan kunnes huomasin jonkun miesten kattelevan jotain laukkuja ja nain etta se oli mun, paassa rupes jo pyorimaan ajatukset etta joku on laittanu kilon kokaainia mun kassii ja siella ne penkoo sita (huumoria). Laukun kun olin mukaani saanut ilman sen kummempia ongelmia tuli toinen pulma vastaan. Villea ja Fabiota ei nay missaan, omalla puhelimella ei pysty soittamaan. Paatin ratkoa asian kysymalla ja nayttamalla kansainvalisia kasimerkkeja ja homma rupes rullaan kunnes menin soittamaan. Jees, sain Fabion ja Ville kiinni ja rupesin tarkistamaan kamoja, ensimmaiseks huomasin etta olin kadottanu vaan mun lompakon (ihan pieni flashback viime kesan Las Vegasin matkalta jossa kadotin lompakon ja puhelimen). Olo koheni huomattavasti kun huomasin ottaaneeni alitajuntaisesti visa electronin ja passin pois, tiedan olevani erittain taitava havittamaan tavaroita. Kaikesta kurjuudesta huolimatta loysin Villen ja Fabion josta matka jatku sitten kampille.
Matka kampille oli erittain antoisa, hienot maisemat ja ensimmainen kunnon kosketus Brasialaiseen liikenteeseen, suomalaisille kyseinen ajo kultturii on varmasti yhta hatkahdyttava shokki kun 9|11 jenkeille, meno oli todella sen mukaista. Toottia kaytetaan, vauhti ja kaistanvaihdot oli suoraan jostain pelista. Ville siina tokaski etta taalla kuolee joka paiva ainakin yksi ihminen moottoripyora onnettomuudessa ilman etta paasee edes sairaalaan, tieda monta niita sitten kaiken kaikkiaan putoo, se tieto riittikin mulle. Ei tarvii todellakaan hyppaan rattiin taalla, vaikka hyvana ajomiehena itseani pidan.
Saavuttiin Fabion kampille, taalla ei todellakaan tee abloy lukkoja. 3 ovea portteineen ja jokaiseen eri avain ja jokaisessa lukko kiinni oikein tai vaarin pain. Siina meni hetki reenatessa, meinasin jo luovuttaa silla taalla tuskin myos kaytetaan lukkorasvaa. Fabion ovet kun sain auki hammastyin jopa miten hieno kamppa tuli vastaan. Siella on 3 huonetta + olohuone + keittio + vessa. Meikan huone oli hieman viella kesken ilman sankya, sanky saapu muuten 5 paivaa sitten ja eika ole viellakaan kassassa (siita myohemmin lisaa). Jaakaappi ei skulannu, mutta muuten puitteet oli kunnossa. Fabio sanoki samana paiva etta ensi viikon maanantaina kaikki on kondiksessa, tanaan on keskiviikko ilta ja kaikki ei oo kondiksessa. Brassit ei paljo ressaa, eika pida kiiretta, aikataulut kusee niin vahvasti etta niista ei kannata edes valittaa, tapaamiset voivat heittaa 15min - moneen tuntiin ja joskus ei tulla ollenkaan. Helppoa silla kun kaikki tekee samaa niin ei mitaan valia :) Saman katon alla asuu mina, fabio ja matheus. Fabio on siis henkilo keta on myos kaynyt suomessa treenamassa Demian Maian kanssa, keta on meidan Master taalla niin kun paikalliset sanoo. Paikallinen stara kuka alkaa myos olemaan mailmalla yksi kuumimmista nimista (MMA:ssa) mies on brasialaisessa ju-jutsussa monin kertanen mailmanmestari, mukaan lukien lukkopainin. Matheus on myos erittain kovan luokan jujutsuka ja MMA sankari, erittain mukava mies, harskilla huumorilla varustettuna. Matheus ei muuten sitten osaa montaa sanaa englantia. Eli erittain hyvassa seurassa olen.
Paiva oli pikkusen pilvinen jos muistan oikein lampomittari naytti +28 ja hitusen kosteeta oli. Suomalaisen ilmaston kautta tanne niin eron huomasi suht koht helposti, nousit kaks rappusta rupes hiki virtaa. Nestetta tulee juotua paljon, yhtaan kaljaa enka muutakaan ole juono. Tana viikonloppuna tulee varmasti siihen pieni muutos, meikan synttarit on ja tulee 26 mittariin, nehan on vaan numeroita. Tata naamaan ei uskois niin vanhaks, onneksi. Ensimmaiset reenit tuli vedettya jo samana iltana, paikallinen taso varsinkin Demianin salilla ei tullu yllatyksena, taso on todella kova, mutta siita huolimatta ekat painit meni erittain mukavasti, siihen nahden mita tassa on tullu harjoteltua viime kesasta saakka, sen takia tanne tultiikin. Katotaan mihin mies pystyy kunnon reenamisella, usko on vahva on ollu aina ja tulee olemaan. Siita sitten Adrianon kampille missa asuu suomalinen Ville (meidan salilta suomesta), Jonny Canadalainen, Rafi tulevaisuuden lupaus BJJ:ssa 19 vuotias jannu erittain kova tasonen ja Adriano keta on talla hetkella Portugalissa.
Aikaa on tullu kulutettua tutustumalla muutamaan ostoskeskukseen, tahan lahi ymparistoon ja tietysti Demianin saliin. Reenattu ollaan joka paiva jonain paivana parikin kertaa, pitais alottaa iisisti ettei veda heti itteensa ihan piippuun. Tana aamuna kun herasin, olo oli kuin uhrilampaista heranny,
aivoja ei ollut ollenkaan, jarjesta puhumattakaan, joten tanaan vali paiva ja viella varmaan huomennakin. Kaytiin tossa maantaina tutustumassa Matheuksen kanssa taalla kovan luokan personal traineriin Studio Personaliin, valmentaa paikallisia staroja, olikin erittain antosa kokemus ja perse ollu kipee sen jalkee 2 paivaa, ei reika vaan pakarat. Treeni oli erittain rankka ja illalla viella kunnon painit paalle. Soppa oli valmis.
Eilen oli yks matkan tahan astisista kokemuksista hienoimpia, istuttiin Matheuksen kanssa kahdestaan kampilla, katottiin Pridea telkkarista (Vapaaottelua), ma en osaa portugalia ja matheus ei englantia. Molemilla sanakirjat kadessa, aina kun toinen halus sanoo jotain siihen meni about 5min, hyvin me vedettiin repeiltiin toisillemme ihan huolella. Taalla muuten tulee opeteltua paikallista kielta mika on hienoa niin ihan vakasin.
Lamminta piisaa ja brunaa tullu otettu aika heikosti, mutta siita tuskin tulee pula. Viikonloppuna lahetaan pienelle matkalle noin tunnin ajomatkan paaha Fabion perheen luo, missa aija on jarjestany jotain pienta kekkeria mun synttareiden kunniaks. Kiva paikka kuulemma ja siella ihmiset puhuu jonkun verran englantiakin. Tukkaki lahti pois, vaikka vannoin muutama vuos sitten etta se ei lahe enaa koskaan, toisin kavi. Ei haittaa silla naytan erittain komeelta niin kun yleensakkin. Tassa tan hetken tunnelmat, asiat tiivissa muodossa matka on ollut todella mukava. Kirjottelen lisaa taas kun tulen takas Sao Paoloon viikonlopun reissun jalkee, kerrottavaa riittaa aivan varmasti mun kokemusten mukaan. Kokeilen aina sillon tallon raapustaa tanne jotain. CIAO!
Loppuun pieni kevennys, tanaan oli lepo paiva ja suht lammin, tanaan sai iltaan menessa jo pikkusen varia pintaan, kyseinen patka on viella aamusta, jannut loys Tazerin taalta kampasta, ma paatin sitten kokeilla sita omaan jalkaa ja Ville halus kuvata sen niin tassa, nauttikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
